Tekoäly, kirjailijan ystävä vai vihollinen?

Blogitekstit saa kokonaan näkyviin klikkaamalla otsikkoa.

Nyt eletään tekoälyn vahvaa tulemista. Tekoälyä käytetään jo laajalti apuna eri toiminnoissa. Se helpottaa monen arkea mutta se myös aiheuttaa huolta, kuten kaikella uudella ja tuntemattomalla on tapana. Uskon, että tekoäly apurina saattaa olla joillekin hyvä työkalu. Itse en juonta suunnitellessani ole toistaiseksi uskaltanut tekoälyä käyttää. Pelkään, että jos totun siihen, oma luovuuteni kärsii.

Jos kuitenkin mietitään muutaman vuoden päähän. Tuleeko tekoälyn kehittyessä tilanne jossa kaupoissa ja netissä myydään rinnakkain tekoälyn sekä ihmisten kirjoittamia kirjoja? Ne saattaa erottaa vaikkapa siitä, että tekoälyllä tuotetut teokset ovat puolet halvempia kuin kirjailijoiden jotka ovat sormenpäät hellinä näppäilleet näppistä ja siirtäneet sielunsa ja sydämensä tunnot kirjaksi. Ei varmasti tarvitse miettiä mitä tämä tekee kirjailijoiden ansioille kun syntyy ylitarjontaa ja huokeampia tuotteita vyöryy markkinoille. 

Perinteinen puusepän ammatti kuihtui pieneksi kun kaappeja ja muita huonekaluja alettiin valmistaa lastulevystä ja puuviilusta vuosikymmeniä sitten. Nykyään massatuotteet tehdään MDF levystä ja puuviilu on korvattu jopa melamiinilla joka ei ole puuta nähnytkään. Se ei ole samanveroinen kuin puusepän tekemä mutta halpa hinta houkuttaa kuluttajaa ja sen ymmärtää. Nykyään ei käytännössä ole mahdollista saada kuluttaja ystävälliseen hintaan massiivipuusta tehtyjä huonekaluja. 

Kuihtuuko kirjailijan ammatti, kuten perinteisen puusepän, tekoälykirjojen vyöryn alle? En halua edes arvailla, niin pahalta se tuntuu. Entäpä jos palataan tekoälyn apuna käyttämiseen. Mihin raja vedetään? Käykö niin, että tulevaisuudessa joku taho määrittää kuinka paljon teoksesta pitää olla itse kirjailijan kirjoittamaa jotta kirjailija saa nimensä kanteen. Olisiko se esimerkiksi 80 prosenttia tai 60 prosenttia vai riittäisikö vähäinen oma editointi oikeudeksi mainostaa tuotetta kirjailijan omalla nimellä?

Tarkastellaan asiaa rakennusalan näkökulmasta. Ennen aikaan Kirvesmies kaatoi puun. kuori, katkoi ja höyläsi sen lankuiksi ja runkopuiksi joista valmisti talon. Tänä päivänä rakentamisessa suuret moduulit tulevat rekka-autojen lavoilla rakennustyömaalle jossa ne nostokurkea käyttäen koottaan Kirvesmiehen toimesta paikalleen kuin legopalikat ikään. Käykö kirja-alalla kärjistäen samoin. Tekoäly antaa rungon ja valtaosan kohtauksista ja kirjailija kokoaa niistä sopivan paketin. Kirvesmies on yhä tekijä ja ammattilainen mutta mitä käy kirjailijalle tällaisessa skenaariossa? 

Aika näyttää miten tulee käymään. Täytyy tunnustaa, että hieman huolettaa. 

JT